Takaisin Matkat sivulle | ||||||||
Kurssi 102 ei lopu koskaan | ||||||||
TALVISOTASEMINAARI 17.3.2010 | ||||||||
Reserviupseerikurssi 102 järjesti Talvisotaseminaarin 17.3.2010, mikä
toteutettiin risteilynä Tallinnaan. Risteilyyn osallistui 108
kurssiveljeä sekä everstit Sampo Ahto ja Matti Lukkari. Yksiköittäin
osallistujat jakaantuivat seuraavasti: KtPtri 22, 1.K 19, KrhK 15, 2.K
14, 3.K 10, PstK 9, VK 9, PionK 8 ja ItPtri 2. Kokoontuminen oli 10.30
Viking Linen terminaalissa Katajanokalla. Hytteihin majoittautumisen
ja laivan lähdön jälkeen kokoonnuttiin konferenssitiloissa, missä
Talvisotaseminaari pidettiin. Tallinnassa suoritettiin kunnianosoitus
virolaisille sankarivainajille Metsäkalmiston hautausmaalla ja tavattiin
sen jälkeen Suomen-poikia Tallinnan kaupunginkirjastossa järjestetyssä
tilaisuudessa. Paluumatkalla oli laivalla veljesillallinen. |
||||||||
LAIVALLA MENOMATKALLA | ||||||||
Tilaisuuden aluksi meille esitettiin Viking-info
laivasta. Myymäläisäntä Paolo
Venturi suoritti vuolaasti ja värikkäästi tuote-esittelyn, jonka
seurauksena moni kurssiveli otti paluumatkalla mukaansa tarjouksessa
olleen kolmen pullon viinakassin, minkä sisältö oli korkeluokkainen.
Laivan indendentti
Antero Suominen
suoritti Viking Linen esittelyn. Tämän jälkeen
kurssitoimikunnan puheenjohtaja
Juha Kainulainen avasi seminaarin jaantoi puheenvuoron
Sampo Ahtolle, joka
esitelmöi Talvisodan taustoista ja sen poliittisista seurauksista.
Allaolevan selostuksen runkona on Sampo Ahton esitelmästä tekemäni
muistiinpanot. |
||||||||
Talvisota
30.11.1939-13.3.1940 |
||||||||
NL:n puolelta Talvisodan syyksi esitettiin tarve
turvata Leningradia ja siirtää siten siten Suomen raja kauemmaksi
Karjalan kannaksella. Taustalla
oli syvä epäluulo Suomea kohtaan ja sen pohjalta
luotu epäily, että Suomella on valloitusaikeita NL:n suunnalla.
Mainilan laukaukset olivat tekosyy
Talvisodan aloittamiseen. |
||||||||
Talvisota liittyi
eurooppalaiseen suurvaltapolitiikkaan ja Molotov-Ribbentropp sopimukseen,
missä Suomi ja Baltian maat jäivät Saksan ja NL:n välisessä
reviirijaossa NL:n puolelle. Taustalla olivat kuitenkin NL:n
maailmanvalloitushankkeet, mitkä selvästi tulivat ilmi Leninin
suljetuissa piireissä pitämissä puheissa 1920-luvun alkupuolella, kun
bolshevikkivalta alkoi vakiintua. |
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
Kun keskenään sotivat kapitalistvaltiot sitten
olisivat näännyttäneet toisensa uuvuksiin, tulisi NL leikkiin mukaan
laittaen vaakakuppiin painavan punnuksen, Puna-armeijan, joka korjaisi
voiton hedelmät. Taustalla oli siten NL:n maaimanvalloitussuunnitelmat.
Lenin puhui, että ensimmänen maaimansota toi kommunismin Venäjälle,
toinen maaimansota vie sen Eurooppaan ja kolmas koko maailmaan. |
||||||||
Stalin oli samoilla linjoilla Lenin kanssa. Hän
ryhtyi voimaperäisesti kehittämään Puna-armeijaa, jolloin raskaan
teollisuuden kehittäminen oli avainasemassa. NL:lla oli jo 1939 22.000
panssarivaunua, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin
Saksalla ja Länsivalloilla yhteensä.
|
||||||||
Stalin kiinnitti huomiota myös sotataitoon. Hänen
mielestään parasta puolustatumista on hyökkääminen, jolloin taistelut
täytyy aina siirtää vastustajan maaperälle. Tavoitteeksi oli asetettava,
että Puna-armeija saisi voittonsa mahdollisimman pienin menetyksin. |
||||||||
NL:n 1930-luvulla julkisesti esittelemä
rauhanpolitiikka oli karkeaa silmänlumetta. Todellisuudessa Stalin puhui
omassa suljetussa piirissään lokakuussa 1938, että bolshevikit eivät voi
olla pasifisteja. Stalin selitti, että oli olemassa oikeutettuja ja
epäoikeutettuja sotia, mutta kuitenkin kaikki NL:n käymät sodat olivat
oikeutettuja, koska taustalla oli suuri kommunistinen missio,
maailmanvallankumous. |
||||||||
On ihmetelty, miksi Stalin aloitti sodan Suomea
vastaan Puna-armeijalle epäedulliseen vuodenaikaan, talvea vasten.
Stalin oli kuitenkin sitä mieltä, että ajankohta oli oikein valittu.
Saksan kanssa oli sopimus ja Länsivallat olivat sodassa Saksaa vastaan
eli toistensa kurkussa, mikä oli Stalinin toivomus. Toisaalta taustalla
oli Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn ja puolustustahdon
virhearviointi. Stalin kirjoittikin 1939 kavereilleen Molotoville ja
Kaganovitshille, kun Saksan ja Länsivaltojen välisten vihollisuudet
olivat puhjenneet, että toivottavasti sota kestää mahdollisimman kauan
ja imee kuiviin taistelevat osapuolet. NL kävi kesällä 1939 neuvotteluita
liittolaissopimuksesta sekä Länsivaltojen että Saksan kanssa. Stalin oli
varma siitä, että Saksan kanssa tulee ennen pitkää sota. Stalin halusi,
että Saksan ja Länsivaltain välinen sota jatkuu. Hän arveli, että mikäli
NL olisi 1939 tehnyt Saksan sijasta sopimuksen Länsivaltain kanssa,
olisi tullut rauha, eikä hänen toiveensa kapitalistmaiden keskeisestä
uuvuttavasta sodasta olisi toteutunut. Pohjimmiltaan hän oli kuitenkin
vakuuttunut, että Saksan ja NL:n välille syttyy sota ennen pitkää. |
||||||||
|
||||||||
Hitler halusi pohjimmiltaan välttää kahden rintaman
sotaa, joka sitten Euroopassa kuitenkin toteutui. Hitlerin tavoitteena
oli NL:n tuhoaminen ennen, kuin USA ehtisi tulla mukaan. Hitlerin
historiankäsitys oli selkeä, voittaja on aina oikeassa. Tässä hän oli
varsin oikeassa. Sodan päättyessä Hitler liittolaisineen oli hävinnyt
osapuoli ja voittajat kirjoittivat historian omilla ehdoillaan. |
||||||||
NL:n ja Saksan sopimuksen synnyttyä oli Ribbentropp
onnellinen. Hän kertoi, kuinka Stalin itse oli tullut saattamaan häntä
lentokentälle. Stalin oli ottanut hyvästellessään häntä kädestä kaksin
käsin ja vannonut maiden välisen ystävyyden nimeen. Jälkeenpäin hän
naureskeli bolsukavereilleen, että näissä hommissa on ratkaisevaa, kuka
parhaiten narraa toista. Taustalla oli myös kapitalistimaiden
yllyttäminen toisiaan vastaan. |
||||||||
Stalinilla oli läntisissä demokratioissa myös
runsaasti ymmärtäjiä ja kannattajia, joita hän kutsui hyödyllisiksi
idiooteiksi. Eräs tällainen aisankannattaja oli Pablo Picasso, jonka
näyttely oli vast`ikään Suomessa. Eipä tainnut tämä asia tulla missään
näyttelyn aikaisessa lehtiartikkelissa esille. |
||||||||
NL suunnitteli jo 1930-luvulla Suomen valtaamista.
Siihen viitasivat myös Zhdanovin ja muiden Leningradin piirin
päälliköiden puheet. Samaa linjaa vetivät suomalaiset
emigranttikommunistit mm. Otto-Ville Kuusinen ja Jukka Lehtosaari, joka
sittemmin teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä. Läheltä se piti
Otto-Villelläkin. Hän istui jo tutkintovankeudessa, häntä kidutettiin ja
vaadittiin tunnustamaan, että oli länsivaltojen vakooja. Otto-Ville jo
melkein tunnusti, mutta sitten tilanne muuttui, kun Stalin tarvitsi
häntä. Terijoen hallitukselle piti löytää pääministeri ja kaikki muut
suomalaiset kommunistipomot oli likvidoitu, eikä Poika Tuominen
suostunut liikahtamaan Tukholmasta. |
||||||||
Suomen valtaussuunnitelmat uudistettiin Kirill
Meretskovin johdolla. Otto-Ville toimi konsulttina vakuuttaen, että
Suomen kansa ottaa Puna-armeijan vapauttajana vastaan ja maassa syntyy
vallankumous. Suomi piti
valloittaa kahdessa viikossa. Kaikki nämä suunnitelmat tehtiin ennen
Ribbentropp-sopimuksen allekirjoittamista 23.8.1939. |
||||||||
NL aloitti huollon suunnittelun ja valmistelun alkoi jo kesällä 1939. Joukkojen keskittämisestä annettiin käsky 11-14.9.1939. Sotatoimet Baltiassa olisi aloitettu 1.10.1939, elleivät nämä maat olisi taipuneet hyväksymään NL:n vaatimuksia. Suomi sai neuvottelukutsun 5.10.1939. Suomalaiset viivyttelivät kutsuun vastaamisessa viikon verran. |
||||||||
Paasikivi seurueineen teki kolme epäonnistunutta
neuvottelumatkaa Moskovaan. Viimeisen tapaamisen päätteeksi loihe
Molotov lausumaan, että kun me siviilit ei kerran päästy sopimukseen, on
nyt sotilaiden vuoro toimia. Tätäkään ilmiselvää uhkausta ei Suomessa
kuitenkaan osattu tai haluttu tulkita avoimeksi sodan julistukseksi.
Leningradin sotilaspiiri sai 28.11.1939 käskyn ylittää Suomen raja,
edetä Viipuriin 4 vrk:ssa ja Helsinkiin 14 vrk:ssa. Talvisota alkoi
30.11.1939. |
||||||||
|
||||||||
Terijoen hallituksen pääministeri Otto-Ville
Kuusinen suunnitteli Suomen valloituksen jälkeisiä
puhdistustoimenpiteitä. Hän
teki muistion, että yleiselle turvallisuudelle vaaralliset henkilöt
olisi luovutettava viranomaisten käsiin. Tällä hän tarkoitti
ensisijaisesti suojeluskuntalaisia. Suunnitelmana oli, että Katynin
kylään valloitettuun Puolaan olisi kuljetettu 20.000 suomalaista
upseeria, likvidoitu siellä ja heitetty joukkohautoihin. Kun Suomen
valloitus epäonnistui, koki tämän kolkon kohtalon 25.000 puolalaista
upseeria. NL väitti kauan sotien jälkeenkin, että kyseessä oli natsien
hirmutyö. |
||||||||
Stalin oli sitä mieltä, että suomalaiset ovat niin
pieni kansakunta, että se voidaan kokonaisuudessaan siirtää
asuinsijoiltaan mihin tahansa, vaikkapa Siperiaan.
Otto-Villekin sanoi, että Suomi on täysin merkityksetön ja
ohimenevä ilmiö. Talvisota ei siten ollut meille vain toinen vapaussota, vaan
paljon enemmän, sillä Suomi taisteli Talvisodassa olemassaolostaan.
Otto-Villen kansanarmeijan kunniakkaana tehtävänä piti olla marssia
voittoisan Puna-armeijan vanavedessä Helsinkiin ja pystyttää punalippu
presidentin linnan katolle työtätekevien riemuksi ja kansanvihollisten
kauhuksi. |
||||||||
Kuusisen hallitus suostui niihin aluevaatimuksiin,
jotka NL oli esittänyt Suomen hallitukselle. Vastineeksi se sai laajan
alueen Itä-Karjalasta. Voi siten sanoa, että sodan lopputulosta
ajatellen Suomi taistelemalla menetti sekä Karjalan että Itä-Karjalan,
jonka se olisi taistelutta saanut. Mutta siinä ”Suur-Suomessa” ei olisi
toteutunut Sillanpään marssilaulun mukainen ylevä jokamiehen oikeus ”suorana
seistä ja kaatua”. Siellä olisi ammuttu niskaan |
||||||||
Virallinen Saksa noudatti puolueettomuutta, eikä
tukenut Suomea millään tavoin. Kansalaisten taholla Suomi sai sympatiaa
ja jopa Hitlerillä lienee ollut huono omatunto, kun hän 1941 selitteli
Saksan asennetta Talvisodan aikana. Ribbentroppkin osoitti
empaattisuuttaan todeten, että onhan se kauheaa, kun raaka mongooli
raiskaa vaaleahiuksisen suomalaisen neidon, mutta politiikka on kovaa ja
menestyäkseen politiikassa on oltava kova. |
||||||||
Kaksinaismoraali oli huipussaan USA:ssa. Aseita ei
Suomelle myyty ja lainaakin annettiin vain korvamerkittynä
elintarvikkeiden ostoa varten. Järjestettiin kuitenkin lukuisia
rahankeruutilaisuuksia, PR-tapahtumia ja erilaisia ompeluseuroja, jotka
tihkuivat sympatiaa Suomelle. Kuitenkin amerikkalaiset liikemiespiirit
tekivät kaiken aikaa tuottoisaa kauppaa NL:n kanssa kaikesta sodassa
tarvittavasta materiaalista. He pitivät lisäksi tarkasti huolta siitä,
ettei kukaan livennyt porukasta. Sitten olikin sopivaa päivitellä NL:n
toimintaa ja julistaa myötätuntoa Suomelle.
|
||||||||
Talvisodan alkaessa rynnisti Suomeen lauma
ulkomaisia kirjeenvaihtajia, jotka majoittuivat Hotelli Kämppiin.
Yleinen käsitys oli, että Suomi ei montaa päivää kestä. Huonosti menneet
Suojajoukkotaistelut antoivatkin aihetta tämäntapaisiin arvioihin.
Suojajoukot olivat Karjalan Kannaksella vetäytyneet viikossa Mannerheim-linjalle,
missä pääarmeija onneksi oli YH:sta johtuen jo asemissa. Siihen
Puna-armeijan hyökkäys pysähtyi. |
||||||||
Taistelutahtoa kuitenkin huononsi nopea
vetäytyminen, mikä paikoitellen sekä Karjalan Kannaksella että Laatokan
Karjalassa tapahtui paniikin vallassa. Lujan taistelutahdon syntymiselle
olivat siten erittäin tärkeitä ensimmäiset torjuntavoitot joulukuun
aikana Summassa ja Tolvajärvellä. Mannerheim-linja alkoi pitää ja
pohjoisempana Kollaa kesti aina sodan loppuun saakka. Linjat taipuivat,
mutta läpimurtoja ei tapahtunut. Siihen ei olisi ollutkaan varaa, sillä
reservejä oli niukasti ja puolustus oli syvyyssuunnassa ohut. |
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
Sota ei sujunut Stalinin kirjoittamien nuottien
mukaisesti.
Neuvostoliiton sodanjohdolle oli selvinnyt vuoden vaihteessa, että
suomalaisten puolustusta ei kyettäisi murtamaan silloisin joukoin ja
käytetyin menetelmin. Meretskov alennettiin armeijakunnan komentajaksi
ja tilalle tuli Semjon Timoshenko. Jo
arvovaltasyytkin vaativat joulukuun fiaskon korjaamista ja Suomi oli
pakotettava polvilleen. Neuvostoliitto keskittikin tammikuun kuluessa
Karjalan Kannakselle ja Laatokan Karjalaan lisää joukkoja sekä runsaasti
tykistöä ja hyökkäysvaunuja. |
||||||||
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä helmikuun
alussa Karjalan Kannaksella. Raivokkaiden taisteluiden seurauksena
suomalaisten oli pakko antaa periksi ja Mannerheim-linja murtui Summassa
Lähteen lohkolla 13. helmikuuta. Suomalaisten oli Länsi - Kannaksella
helmikuun lopulla vetäydyttävä väliaseman kautta aina Viipurin editse
kulkevaan taka-asemaan. Venäläiset hyökkäsivät myös jäätä pitkin
Viipurinlahden yli. Lisäksi Talissa syntyi puolustukseen murtuma ja
Äyräpäässä lähellä Laatokkaa vihollinen pääsi Vuoksen yli muodostaen
Vuosalmelle sillanpääaseman. Kokonaisuutena tilanne oli kriittinen ja
Suomen puolustus oli lähellä murtumista. Samat joukot olivat taistelleet
viikkokausia ilman lepoa ja reservejä ei ollut. |
||||||||
Samanaikaisesti kun suomalaiset joukot
epätoivoisesti torjuivat Puna-armeijan hyökkäyksiä, pyrki maan hallitus
pääsemään poliittisella tasolla kosketukseen neuvostohallituksen kanssa.
Rauhanehdot saatiin Ruotsin kautta. Kuusisen hallitus oli pantu vähin
äänin syrjään ja neuvostohallitus oli valmis käymään rauhanneuvottelut
Rytin - Tannerin hallituksen kanssa. Mannerheim kehotti hallitusta
pyrkimään rauhaan niin kauan, kun Suomen armeija vielä oli lyömätön. |
||||||||
Rinnan rauhanpyrkimysten pohdittiin Länsivaltojen,
eli Englannin ja Ranskan avuntarjousta. Kyseiset valtiot olivat
ilmoittaneet halukkuutensa lähettää Suomen avuksi interventioarmeijan,
jonka suuruudesta saatiin ristiriitaisia tietoja. Ongelmana oli lisäksi
se, että Norja ja Ruotsi eivät olisi antaneet näille joukoille
läpikulkuoikeutta ja lisäksi ne tuskin olisivat ehtineet ajoissa perille.
Ottaen lisäksi huomioon englantilais-ranskalaisten joukkojen heikko
sotiminen Norjassa, voi epäillä, olisivatko nämä joukot selviytyneet
Suomen metsissä ja talvessa. |
||||||||
Myöhemmin on lisäksi selvinnyt, että Länsivaltojen
päämotiivi oli Ruotsin malmikenttien ottaminen valvontaan ja Suomen
auttaminen oli toissijainen kysymys, lähinnä tekosyy. Tämän vahvisti mm.
Churchill puheessaan 14.3.1939. Tätä ei Stalin onneksi tiennyt. Voidaan
siten pelkistää, että Länsivaltain uhka ja Suomen sitkeä
puolustustaistelu olivat ne tekijät, jotka saivat Stalinin tekemään
rauhan. Kuningas Talvi oli myös apunamme sekä lisäksi Puna-armeijan
heikkous, johon osittaisena syynä olivat Stalinin puhdistukset
30-luvulla. Kovin uskottava ei ole professori Heikki Ylikankaan väite,
että rauhanteon vaikuttimena Suomen puolelta olisi ollut
valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin suurlähettiläs T.M. Kivimäelle
antama vakuutus, että Saksa korvaa Suomen menetykset moninkertaisesti,
kunhan vaan rauha tehdään ehdoilla millä hyvänsä. |
||||||||
|
||||||||
Seurasi katkera rauha. Karjalan Kannas, Laatokan
Karjala, Suomenlahden saaret, osia Sallasta ja osa Petsamoa menetettiin
ja 430.000 karjalaista joutui evakkoon. Kova pala oli myös Hangon
pakkovuokraaminen NL:lle laivastotukikohdaksi. Rauhan solmimispäivänä
13. maaliskuuta 1940 oli koko maassa suruliputus. Suomalaisia kaatui
Talvisodassa 23.000 ja haavoittui 44.000.
Neuvostoliitto sen sijaan menetti noin 200.000 kaatunutta.
Virallisesti on NL kuitenkin ilmoittanut huomattavasti pienempiä lukuja
(kuten ylempänä olevassa taulukossa),
mutta epävirallisesti on saatu kuulla huomattavasti suurempiakin lukuja. |
||||||||
Seurannut rauha miellettiin yleisesti
välirauhaksi. Kansa ei voinut ymmärtää, että tällaisen
epäoikeudenmukaisuuden pitäisi jäädä voimaan. Mutta kyseessä oli
NL:llekin välirauha. Meretskov teki uusia Suomen valloitussuunnitelmia.
Tarkoituksena oli hyökätä 48 divisioonan voimin, jolloin Helsinkiin
päästäisiin 35 päivässä ja Pohjanlahdelle 45 päivässä. Valtaukseen
osallistuisi Hangosta käsin 3 divisioonaa. Stalin huomasi varsin pian
tehneensä virhearvion pelätessään länsivaltojen interventiota. Hän
yritti korjata virheensä lähettämällä Molotovin marraskuussa 1940
pyytämään Hitlerin suostumusta, jotta saisi hoitaa Suomen kysymyksen
loppuun. Silloin oli kuitenkin jo tuuli kääntynyt, eikä lupaa herunut. |
||||||||
On paljon taitettu peistä siitä, olisiko Talvisota
voitu välttää. Ilman taisteluitta antautumistakin Talvisota ehkä olisi
voitu välttää, mutta ei sotaa. Se olisi kuitenkin tullut ennen pitkää,
kun muistaa NL:n maailmanvalloitushankkeet ja Leninin puheet. |
||||||||
TALLINNASSA |
||||||||
Metsäkalmisto |
||||||||
Tallinnan satamassa oli vastassa kaksi bussia,
jotka veivät meidät Metsäkalmiston sankarihaudoille.
Juha
Kainulainen ja Jussi Pietilä
laskivat kurssimme seppeleen Suomen-poikien muistomerkille.
Kenttärovastimme Teuvo Vähäkylä
piti jämäkän puheen, missä hän korosti Suomen-poikien uhrivalmiutta ja
merkitystä Länsi-Kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944. Koruttoman
tilaisuuden päätteeksi laulettiin virsi ”Jumala ompi linnamme”.
Suomen-pojista eli virolaisista vapaaehtoisista muodostettiin
helmikuussa 1944 IV. AK:n alaisuuteen kaksipataljoonainen JR 200, jonka
vahvuus perustettaessa oli 1850
miestä. Vuoden 1943 loppuun mennessä oli virolaisia vapaaehtoisia tullut
Suomeen lähes 3000. Kaikkiaan virolaisia palveli jatkosodassa
armeija ja laivasto yhteen laskien 3273 miestä. Heistä kaatui 126 ja
katosi 72 miestä. JR 200 itrroitettiin rintamavastuusta 12.8.1944,
jolloin 1700 miestä siirtyi Viroon jatkamaan taisteluita. |
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
Metsäkalmistosta siirryttiin busseilla Tallinnan
kaupunginkirjastoon, missä
oli Suomen-poikia meitä odottamassa.
Suomen-poikien perinneyhdistys
ry:n varapuheenjohtaja
Uno Järvela esitti hyvällä
suomen kielellä pitkän ja perusteellisen selostuksen perinneyhdistyksen
historiasta ja toiminnasta. Suomen-poikia elää Virossa vielä noin 200 ja
heidän leskiään noin 500. Perinneyhdistyksen toimintaan voi tutustua
heidän kotisivuiltaan
www.suomenpojat.fi Kotisivujen laadinnassa on Matti Lukkarilla ollut
vahva panos. |
||||||||
|
||||||||
Juha
Kainulainen ja Pentti Mälkki
luovuttivat kurssimme lahjoituksena 3.000 €
”Suomen-poikien leskien sosiaaliseen ja lääkinnälliseen
avustamiseen”. Idean isä on
Matti Lukkari. Pentti Mälkki piti luovutuspuheen viroksi. Adressin otti
vastaan Uno Järvela. |
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
Majuri
Toomas Väli esitelmöi Viron puolustusvoimista. Majuri Väli on käynyt
kadettikoulun Suomessa ja on Matti Lukkarin kasvatteja siltä ajalta, kun
Matti oli rakentamassa Viron puolustusvoimia maan itsenäistyttyä
uudelleen 1991. Virossa 17-27 vuotiaat terveet miehet ovat
asevelvollisia. Rivisotilaiden koulutusaika on 8 kuukautta ja
viestimiesten, aliupseerien, reservinupseerien, sotapoliisien ja
ajoneuvonkuljettajien 11 kuukautta. Virossa koulutetaan vuosittain noin
3.000 asevelvollista, joista 250 saa koulutuksen pelastuspalveluihin.
Vuonna 2010 on kutsunnoissa 2720 alokasta. Armeijassa on 5.000
vakinaista ja 10.000 hengen vapaaehtoiset suojeluskuntajoukot.
Reservi on 30.000. Laivastossa on 350 vakinaista ja reservissä
1500. Laivastolla on miinanraivaajia ja vartioaluksia. Ilmapuolustus
tukeutuu NATOon. |
||||||||
Tilaisuuden päätteeksi oli allekirjoittaneella
miellyttävä tilaisuus luovuttaa Ylivieskan Sotaveteraanilaulajien cd-levy
”Taas marssilla pojat on” Suomen-pojille Uno Järvelalle ja Villem
Ahakselle. |
||||||||
LAIVALLA PALUUMATKALLA |
||||||||
|
||||||||
Laivalla syötiin veljesillallinen. Ruoka oli hyvää,
kuten laivoilla yleensä on. Illansuussa oltiin jälleen Katajanokalla.
Päivä oli kokonaisuudessaan onnistunut. Parhaat kiitokset Kauko
Pippurille ja kurssitoimikunnalle erinomaisista järjestelyistä. |
||||||||
Takaisin Matkat sivulle | ||||||||
-webmaster- |