Takaisin Tiedotuksia sivulle
Kurssi 102 ei lopu koskaan

OPPILASKUNNAN TOIMINTA
Tapani Konttisen puheenvuoro Reserviupseerikurssi 102:n 50-vuotisjuhlassa 18.6.2010 

Reserviupseerikoulun oppilaskunnan säännöissä sanotaan, että  ”Reserviupseerikoulun oppilaskunnan tarkoituksena on ollut kasvattaa jäsenistöönsä, kaikkiin RUK:n oppilaisiin, luja maanpuolustustahto sekä kestävä rakkaus isänmaahan ja Suomen kansaan, lujittaa jäsentensä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä velvollisuuden- että kunniantuntoa, kohottaa heidän ruumiillista kuntoaan ja ylläpitää ja edistää heidän vapaita harrastuksiaan sekä huolehtia heidän virkistyksestään ja viihtyisyydestään”.  Tätä voidaan pitää oppilaskunnan toiminta-ajatuksena.

Kun tulimme 8.4.1960 Haminaan Reserviupseerikouluun, oli meillä tuota pikaa edessä oppilaskunnan hallituksen valinta. Valintakokoukseen saivat yksiköt lähettää omat edustajansa. Hyvät kaverit PohmTR:n aliupseerikoulusta Oulusta valitsivat minut yhdeksi KtPtri:n edustajaksi. Yleensä hallitusneuvotteluissa käy niin, että neuvottelijat pitävät huolta siitä, että itse tulevat valituiksi ministereiksi. Niin tein minäkin ja tulin valituksi oppilaskuntaan hankinta- ja kalustopäälliköksi. Huomattavasti tärkeämpi valinta kuitenkin oli, kuka valitaan oppilaskunnan puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan vaalissa syntyi jostain syystä vastakkainasettelu kiväärikomppaniat vastaan tukiaselajit kenttätykistön johdolla. Kiväärikomppanioiden ehdokkaana oli Jorma Salmi ja tukiyksiköiden vastaavasti Kari Kairamo. Ensimmäinen äänestyskierros oli omituinen, kun äänet menivät tasan, mutta yksi oli äänestänyt tyhjää. Seurasi uusi kierros, jolloin tyhjää ei enää äänestänyt kukaan ja Kairamo tuli valituksi.

Kaikkiaan oppilaskuntaan valittiin puheenjohtajan lisäksi 13 jäsentä, joilla kaikilla oli oma toimenkuvansa ja tehtäväkenttänsä. Puheenjohtajan oikeana kätenä, sihteerinä toimi Väinö Havu. Sen lisäksi oli omat henkilönsä hoitamassa taloutta, lomakuljetuksia, juhlien järjestelyjä, mainontaa, hengellisiä asioita, kurssijulkaisun toimittamista, kurssijulkaisun ilmoituksia, yhteyssihteerin tehtäviä, kuoroa ja orkesteria, urheilua sekä historiatietojen kokoamista. Oma työkenttäni käsitti hallituksen tarvitsemat kalusto- ja tarvikehankinnat, mihin liittyi runsaasti kerjuukirjeiden kirjoittelua yrityksille sekä henkilökohtaisia käyntejä yritysjohtajien pakeilla.

Oppilaskunnan tilat olivat silloisen ruokalan, nykyisen upseerikerhon kellarikerroksessa. Tehtäviä oli paljon ja asioiden luistaminen edellytti, että hallituksen jäsenet nopeasti orientoituivat tehtäviinsä. Kari Kairamo johti toimintaa lujalla otteella ja hän oli meille muille ehdoton auktoriteetti, jonka sanaa oli syytä kuunnella. Hallituksen yhteistyö sujui hyvin, eikä suurempia ristiriitatilanteita päässyt syntymään. Yksiköissä lienee jonkun verran närää aiheuttanut se, kun oppilaskunnan hallitusherrat säännöllisesti lintsasivat siivouksista ja muista vastaavanlaisista vähemmän miellyttävistä palvelutehtävistä. Niinhän me tietysti tehtiinkin, kun siihen kerran oli lupa. Oppilaskunnasta löytyi taatusti aina kiireellisiä hommia, kun vaihtoehtona oli tarttua harjan varteen. Kirkkojärven marssinkin suoritimme etukäteen omana yksikkönämme ja varsinaisena marssipäivänä olimme lava-auton kera keräämässä uupuneita, kaikkensa antaneita reitin varrelta.

Koulutuksemme RUK:ssa päättyi 9.7.1960 ja hajaannuimme kokelaina yksiköihimme jatkamaan palvelustamme. Siviiliin päästiin 8.9.1960.  Seuraavan neljännesvuosisadan aikana ei Reserviupseerikurssin 102:n  puitteissa järjestetty mitään yhteisiä tilaisuuksia. Vasta vuoden 1984 alkupuolella alkoi jälleen tapahtua, kun Jorma Salmi ja allekirjoittanut sattumalta törmäsivät Helsingissä Albertinkadulla.

Kuulumisien jälkeen ryhdyimme muistelemaan yhteistä aikaamme RUK:ssa kurssilla 102. Olimme yhtä mieltä siitä, että olisi mukava jälleen tavata vanhoja RUK:n kurssitovereita. Syntyi ajatus, että pitäisi aluksi kutsua kokoon kurssin 102 oppilaskunnan hallitus. Luonnollisena kokoonkutsujana pidimme tietenkin Kari Kairamoa, joka oli ollut oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja. Yhteydenotto Kariin jäi minun tehtäväkseni.

Ennen kuin ehdin soittaa, tuli eteeni tilaisuus esittää asiani henkilökohtaisesti. Tulimme Karin kanssa joskus maaliskuussa 1984 samalla lennolla Moskovasta.  Tiemme yhtyivät Helsingin lentokentän miestenhuoneessa, missä olimme viereisiin pilkkumeihin keventämässä lennon aikana suoritettua nestetankkausta.   Toimituksen lomassa minulla oli tilaisuus esittää asiani. Kari innostui ajatuksesta ja kutsui kurssin 102 oppilaskunnan hallituksen lounaalle 29.5.1984  klo 12.00 Nokian silloiseen pääkonttoriin Mikonkadulle. Siitä se alkoi. Kurssitoimikunta perustettiin, jolloin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli Jorma Salmi, nykyinen kunniapuheenjohtajamme, joka valitettavasti ei päässyt tähän tilaisuuteen. Tämän jälkeen voidaankin jo puhua kurssitoimikunnan historiasta, jonka te tunnette yhtä hyvin kuin minäkin. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että kurssitoimikuntamme on jatke oppilaskunnan hallitukselle.

Meidän aikanamme oli tapana, että edellinen kurssi jätti alkavalle kurssille testamentin, jonka mukaan ”nyt alkavan kurssin aikana hyökkää vihollinen Kattilaisten tien suunnassa ja kurssin kunniakkaana tehtävänä on puolustaa Haminan kaupunkia, eikä tämä kurssi lopu koskaan”. Haminassa kesällä 1960 viettämämme kolme kuukautta loi meihin yhteishengen, joka ikääntymisemme myötä on vain tiivistynyt. Siitä on osoituksena runsas osanotto järjestämiimme tilaisuuksiin,  mistä tämä 50-vuotisjuhlamme on hyvä esimerkki. Olemmekin kehittäneet kurssin 101 meille jättämälle testamentille myönteisen tulkinnan ottamalla tunnuslauseeksemme ”Kurssi 102 ei lopu koskaan”. Tämän tunnuslauseen merkeissä jatkuu toimintamme.

Arvoisat kurssiveljet, kohottakaamme malja 90-vuotiaalle Reserviupseerikoululle!